No niinhän siinä taas kävi, että innostus iski ja lapasesta lähti. Kesälomalla tuli kierreltyä kirjakauppoja silmäillen aikuisten värityskirjoja. Oikeanlaista ei vain ole osunut kohdalle. Pinterestissä törmäsin vahingossa termiin coloring for grown ups ja pakkohan niitä oli kerätä omaan tauluun Coloring for grown ups - aikuisten värityskirjaVanhat tussit esille ja muutama lapsen värikynä, että pääsi alkuun. Pari kuvaa on tullut jo väritettyä. Omien kokemuksieni mukaan uskomattoman koukuttavaa toimintaa. Samalla on saanut väljyyttä omille ajatuksille, joka lapsiperheessä on välillä aika mahdotonta. Toisaalta homma tuntuu ihan älyttömän turhalta. Voisihan sitä täyttää tiskikonetta tai vaikka laitella pyykkiä senkin ajan. Vai voisiko?
Katsotaan saako väritysharrastuksesta mielenrauhaa pitkällä aikavälillä vai unohtuuko värit ja kuvat laatikonpohjalle. Vielä pitäisi keksiä mitä niille väritetyille kuville tekee? Eihän niitä nyt poiskaan voi heittää, on ne niin ihania.
Minä olöen väritellyt mandaloita jo vuosia. Jouduin joskus lopettamaan rannevaivan takia. Nyt olen taas innostunut, kun: "kaikki muutkin kerran". Mielenrauhasta en tiedä, mutta kivaa se on. Minun mielenrauhaani tosin hiertää, kun tilasin uusia värejä ja ne eivät tule! Odotan postia kuumeisena joka päivä....
VastaaPoistaOlen myös painiskellut tuon saman ongelman kanssa: Mitä tehdä kaikilla väritetyillä kuvilla. Olen nyt yrittänyt opetella ajattelemaan, että itse prosessi on se tärkein ja valmiita kuvia voi hävittää ilman omaatuntoa.
*Ilman _huonoa_ omaa tuntoa.
VastaaPoista